Sukeltajina me kaikki tied\u00e4mme, ett\u00e4 rakastamassamme urheilussa on olemassa pieni mutta todellinen riski, nimitt\u00e4in paineen aiheuttamat vammat, kuten v\u00e4henev\u00e4n paineen aiheuttama sairaus (decompression illness (DCI)). Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 sukeltajantauti- (DCS, tai bends) ja emboliatapausten (AGE) m\u00e4\u00e4r\u00e4 on eritt\u00e4in pieni*. Haluamme olla varmoja, ett\u00e4 saamme parhaan hoidon, mik\u00e4li t\u00e4llainen ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6inen onnettomuus sattuu. Sukelluspiireiss\u00e4 liikkuu muutamia sinnikk\u00e4it\u00e4 harhaluuloja ylipainehoidosta.
<\/p>\n
T\u00e4ss\u00e4 muutamia esimerkkej\u00e4:<\/p>\n
Jokaisessa n\u00e4iss\u00e4 harhaluuloissa DANin l\u00e4\u00e4k\u00e4ri kykeni nopeasti h\u00e4lvent\u00e4m\u00e4\u00e4n sukeltajan pelot. Mik\u00e4 oli aiheuttanut t\u00e4m\u00e4n harhaluulon?<\/p>\n
<\/p>\n
<\/a>* DCS-onnettomuusmahdollisuus USN suoranousurajoilla on 1-8.4 DCS\/10,000 sukellusta. L\u00e4hde Vann RD. “Mechanisms and risks of decompression,” Bove AA, ed. Bove and Davis’ Diving Medicine, 4th ed. (Philadelphia: Saunders; 2004:127-164.)<\/p>\n Hoito on enemm\u00e4n kuin paine<\/strong> Mutta he huomasivat pian, ett\u00e4 kun ajat ja syvyydet lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t he kokivat sanojensa mukaan “reumatismia ja kylm\u00e4\u00e4.” Koska ilma oli ainoa yleisesti saatavilla oleva hengityskaasu, paineistettiin vakavat tapaukset usein suurempaan syvyyteen, esimerkiksi jos hoitohenkil\u00f6kunta ei n\u00e4hnyt v\u00e4lit\u00f6nt\u00e4 paranemista tilassa. N\u00e4in ollen kammion maksimi hoitosyvyys 50 metri\u00e4 katsottiin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi. Taulukko 6:tta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n useimmin sukellusonnettomuuksien hoitoon. (Katso kuvaa 1<\/a>.) Vuosien ajan U.S. Navy sukellusmanuaalit suosittelivat DCS:n ja valtimon kaasuveritulpan (AGE) ensisijaiseen hoitoon 18 metrin syvyytt\u00e4, mutta pitiv\u00e4t 50 metrin syvyyden vaihtoehtona niille tapauksille, joissa sukeltajan olo ei parane tai heikkenee 18 metrin hoitosyvyydess\u00e4. Kuva 2 <\/a>n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 mik\u00e4li sukeltajalla on typpikuplia, on typen osapaineen ero kuplan ja kudoksen pinnan v\u00e4lill\u00e4 142 mm Hg (ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 vasemmalla). Kaavio oikeassa alakulmassa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 2,8 ilmakeh\u00e4n absoluttinen paine (ATA; 60 fsw, 18 msw) hengitett\u00e4ess\u00e4 100 %:sta happea lis\u00e4\u00e4 eron 2,086:een mm Hg. Ylempi kaavio oikealla esitt\u00e4\u00e4 sukeltajaa, jota hoidetaan 2,8:ssa ATA:ssa (60 fsw\/18 msw) ilman lis\u00e4happea (typen osapaineen ero on 482 mm Hg). Kaavio vasemmassa alakulmassa kuvaa osapaineen eroa pelk\u00e4ll\u00e4 pintahapella (typen osapaine 718 mm Hg). Pelk\u00e4n hapen hengitt\u00e4minen pinnalla luo suuremman osapaine-eron kuin ilman hengitt\u00e4minen 18 metrin syvyydess\u00e4.Kun k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n happea, voidaan suurinta osaa v\u00e4henev\u00e4n paineen aiheuttamista sairauksista hoitaa 18 metriss\u00e4. U.S. Navyn sukellusmanuaali suosittelee kaikkien tapausten ensisijaiseksi hoidoksi hoitotaulukko 6:tta (katso kuvaa 3<\/a>). 18 metrin taulukoiden tehokkuus on niin hyv\u00e4, ett\u00e4 jopa vakavat tapaukset yleens\u00e4 paranevat. Etel\u00e4-Kalifornian yliopiston Catalinan ylipainekammion henkil\u00f6kunnan kehitt\u00e4m\u00e4 hoitotaulukko on muokattu USN TT6, jossa happea annetaan jopa kahdeksan kertaa 18 metrin syvyydess\u00e4. T\u00e4t\u00e4 taulukkoa on k\u00e4ytetty tehokkaasti hoidettaessa Kun ollaan tekemisiss\u00e4 mahdollisesti vammautuneen sukeltajan kanssa, on prioriteetti antaa happea, mik\u00e4li sit\u00e4 on saatavilla ja kuljettaa henkil\u00f6 l\u00e4himm\u00e4lle ensiapuklinikalle. Ota yhteytt\u00e4 DAN:iin niin pian kuin mahdollista. Me koordinoimme vastaanottavan laitoksen kanssa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4en, mik\u00e4 kammio on vapaana. Kammiot, jotka voivat hoitaa sukeltajia U.S. Navy Taulukko 6:n (tai vastaavan) mukaan ja joilla on asiantunteva henkil\u00f6kunta, joka voi arvioida ja hoitaa sukeltajia, lasketaan tarkoituksenmukaisiksi. Hoidot suurempiin syvyyksiin antavat harvoin parempia lopputuloksia. Sen vuoksi sukeltajan siirt\u00e4misen tarkoituksenmukaisuutta ei tulisi p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 yksist\u00e4\u00e4n kammion maksimisyvyyden mukaan.<\/p>\n
Tehokas ylipainehoito ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n paineen teho. Hapen korkea osapaine on luultavasti yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4. Jotta ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n paremmin “ainoastaan 18 metriin menev\u00e4n” kammion soveltuvuus, on meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4 nopea kertaus painekammiohoidon historiaan.
Typpikuplien aiheuttamien h\u00e4iri\u00f6iden hoito alkoi 1800-luvulla sukellusty\u00f6l\u00e4isten – vedenalaisissa kammioissa ty\u00f6skentelevien rakennusty\u00f6l\u00e4isten rakentaessa siltoja sek\u00e4 muita vedenalaisia rakenteita. He pystyiv\u00e4t ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n syvyyksiss\u00e4 hengitt\u00e4en ilmaa v\u00e4h\u00e4n aiemmin (v. 1837) kehitetyn ilmapumpun kautta.
<\/p>\n
Meni melkein nelj\u00e4 vuosikymment\u00e4, ennen kuin ilmi\u00f6 tunnistettiin sukeltajantaudiksi. Hoito, joka viimein kehitettiin oli, ett\u00e4 sukellusty\u00f6l\u00e4iset palasivat ty\u00f6skentelysyvyyteens\u00e4, kunnes heid\u00e4n oireensa paranivat. Sitten he alkoivat hitaan nousun
kohti pintaa.
T\u00e4m\u00e4 toimenpide s\u00e4ilyi l\u00e4pi 1900-luvun alun. Hoidon aikana hengityskaasuna oli ilma. Samanlaisia toimenpiteit\u00e4 k\u00e4ytettiin sukeltajien DCS:n hoidossa. Viimein kiinte\u00e4t hoitosyvyydet kehitettiin yhdess\u00e4 Royal Navyn, Brittil\u00e4isen fysiologin J.S. Haldanen ja U.S. Navyn kanssa.<\/p>\n
1930-luvun loppupuolella tri. Albert Behnke avustajineen koitti yhdist\u00e4\u00e4 happiterapian hoitoon v\u00e4hent\u00e4\u00e4kseen sukeltajantaudin hoitoon tarvittavaa aikaa. Vaikka ajatus oli fysiologisesti j\u00e4rkev\u00e4, koki se vastustusta.
1960-luvulla tutkijat tri. Michael W. Goodman ja tri. Robert D. Workman kehittiv\u00e4t happihoitotaulukot, joista tuli sittemmin U.S. Navy hoitotaulukot 5 ja 6. Siit\u00e4, kun ne otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1965, on n\u00e4ill\u00e4 taulukoilla ollut jatkuvasti hyv\u00e4t tulokset.<\/p>\n
Sellaiset tapaukset ovat eritt\u00e4in harvinaisia. Yksi syy todistettuun hoitotaulukoiden 5 ja 6 tehoon on kudoksissa sek\u00e4 alveoleissa tai keuhkoverenkierrossa olevan typen osapaineen v\u00e4linen ero. T\u00e4m\u00e4 yleens\u00e4 elohopeamillimetrein\u00e4 (mm Hg) mitattava paine-ero kuvastaa voimaa, joka pienent\u00e4\u00e4 typpikuplia.
<\/p>\n
Mit\u00e4 suurempi paineen muutos, sit\u00e4 nopeammin typpi poistuu kuplasta ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n kudokseen. Samaa periaatetta voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 selitett\u00e4ess\u00e4 pintahapen tehokkuuden yht\u00e4 syyt\u00e4.
<\/p>\n
<\/p>\n
sukeltajia, joilla on vakavia oireita (katso kuva 4<\/a>).
Muita hoitotaulukoita on kehitetty erityisesti yhden sukeltajan ottaviin (monoplace) kammioihin, joissa voi antaa ilmataukoja. Ne vaikuttavat olevan useimmissa tapauksissa tehokkaita. Ammattitekstiss\u00e4 DANin vanhempi l\u00e4\u00e4ketieteellinen konsultti tri. Richard E. Moon sanoo, ”Kokemus v\u00e4henev\u00e4n paineen aiheuttaman taudin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hoidossa on, ett\u00e4 vain harvoin on tarpeellista paineistaa sukeltaja syvemm\u00e4lle kuin 2.8:aan ATA:an (60 fsw\/18 msw) . . .” (2)<\/a>
<\/p>\n