Vuonna 1989, DAN osallistui ensimm\u00e4iseen “lent\u00e4minen sukelluksen j\u00e4lkeen” (flying after diving (FAD)) ryhm\u00e4ty\u00f6h\u00f6n. Sen rahoitti the Undersea and Hyperbaric Medical Society ja raportoidut sukellusonnettomuustapaukset ker\u00e4si DAN. Lent\u00e4minen sukelluksen j\u00e4lkeen – kokeet tehtiin Duke yliopiston l\u00e4\u00e4ketieteellisen keskuksen laboratoriossa (1-3). Vuoden ´89 kokouksen j\u00e4lkeen ty\u00f6ryhm\u00e4 julkaisi yksimielisesti ohjeet lent\u00e4miselle sukeltamisen j\u00e4lkeen.
<\/p>\n
N\u00e4m\u00e4 ohjeet suosittelivat odottamaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 12 tuntia ennen lent\u00e4mist\u00e4 jo niinkin pienen kuin kahden tunnin pohja-ajan j\u00e4lkeen suoranoususukelluksilla yhden p\u00e4iv\u00e4n aikana. Lis\u00e4ksi suositus oli odottaa 24 tuntia mik\u00e4li sukelluksia oli tehty useana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 per\u00e4kk\u00e4in. DAN ehdotti konservatiivisempaa 24 tunnin odotusta mink\u00e4 tahansa sukelluksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Virkistyssukellusteollisuus kuitenkin vastusti. He perustelivat sill\u00e4, ett\u00e4 uskoivat sukeltajantaudin (DCS) riski oli liian pieni vaatiakseen 24 tunnin odotuksen ja ett\u00e4 se aiheuttaisi bisneksen menetyst\u00e4 saarilla oleville sukellusresorteille.
DAN uusi ohjeistuksensa vuonna 1991, suosittaen v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 12 tunnin pinta-aikaa yhden suoranoususukelluksen j\u00e4lkeen ja yli 12 tunnin pinta-aikaa uusintasukellusten, dekompressiosukellusten ja useita p\u00e4ivi\u00e4 kest\u00e4neiden sukellussarjojen j\u00e4lkeen (4, 5).
<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen DAN on tehnyt kaksi laboratoritutkimusta lent\u00e4misest\u00e4 sukeltamisen j\u00e4lkeen. DAN on tehnyt my\u00f6s yhden lis\u00e4tutkimuksen k\u00e4ytt\u00e4en vammautuneiden sukeltajien tietoja, sek\u00e4 haastatellut niit\u00e4 sukeltajia, jotka ovat lent\u00e4neet oireiden kanssa tai painekammiohoidon j\u00e4lkeen.
Kokemusper\u00e4iset tutkimukset lent\u00e4misest\u00e4 sukeltamisen j\u00e4lkeen Vuoden 1989 ty\u00f6ryhm\u00e4n l\u00e4pik\u00e4ym\u00e4 data osoitti, ettei ollut riitt\u00e4v\u00e4sti kokeellisia todisteita tukemaan ehdotettuja ohjeita. Luodakseen t\u00e4llaisia todisteita DAN alkoi kokeelliset lent\u00e4minen sukelluksen j\u00e4lkeen (FAD)- tutkimukset Duken ylipainekeskuksessa (Duke Hyperbaric Center) vuonna 1992 simuloiduilla lennoilla 8.000 jalkaan (2,438 metriin). Kokeet loppuivat vuonna 1999, mukana 40 DCS-tapausta 802 altistuksessa.
<\/p>\n
Vuoden 1999 U.S. Navy FAD suositukset perustuvat t\u00e4h\u00e4n dataan, kuten yhteiset suosituksetkin lent\u00e4miseen sukeltamisen j\u00e4lkeen, jotka laadittiin vuoden 2002 DANin sponsoroimassa ryhm\u00e4ty\u00f6ss\u00e4. Kokeelliset tutkimukset ja ty\u00f6ryhm\u00e4n tiedonanto julkaistiin 2004 (6,7). Uusitut lent\u00e4minen sukeltamisen j\u00e4lkeen suositukset m\u00e4\u00e4ritteliv\u00e4t:
<\/p>\n
(a) Yhden suoranoususukelluksen j\u00e4lkeen suositellaan minimiss\u00e4\u00e4n 12 tunnin lentoa edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 pintaaikaa.
(b) Kun on sukellettu useita sukelluksia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 useamman p\u00e4iv\u00e4n ajan suositetellaan minimiss\u00e4\u00e4n 18 tunnin lentoa edelt\u00e4v\u00e4\u00e4 pinta-aikaa.
(c) Dekompressiopys\u00e4hdyksi\u00e4 vaativista sukelluksista on vain v\u00e4h\u00e4n aineistoa jolle perustaa suositus, mutta oleellisesti 18 tuntia pidempi pinta-aika vaikuttaa viisaalta.
<\/p>\n
DANin tutkimukset oli suunniteltu arvioimaan lentoa edelt\u00e4vi\u00e4 tarvittavia pinta-aikoja pisimm\u00e4n oletetun yhden suoranoususukelluksen raja-arvoille tai uusintasukelluksilla. Toinen tutkimus alkoi vuonna 2002 U.S. Navyn sponsoroimana ja jatkuu edelleen. Sen tavoite on tutkia lyhyit\u00e4 suoranoususukelluksia sek\u00e4 dekompressiosukelluksia, joita ei aiemmin testattu. T\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 on 368 altistuksessa tullut nelj\u00e4 DCS-tapausta ja seitsem\u00e4n “pikkutapausta (mariginaalisia DCS-tapauksia tai pikkuoireita jotka kestiv\u00e4t korkeintaan tunnin).
<\/p>\n
Tapauskohtainen tutkiminen lent\u00e4misest\u00e4 sukeltamisen j\u00e4lkeen Sukeltajantaudin riskin suhdetta lentoa edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n pinta-aikaan tutkittiin my\u00f6s tapaus tapaukselta 382 tapauksessa DANin tapaturmatiedostosta ja 245 ilman onnettomuutta olleesta kontrollisukeltajasta Project Dive Exploration (8) ryhm\u00e4st\u00e4. Tapauskohtainen tutkimus ei voi mitata absoluuttista riski\u00e4 koska riskille altistuva kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4 ei ole tiedossa ja testiss\u00e4 jossa katsotaan onko joku riskitekij\u00e4 mahdollinen tapahtuu sairastuminen useammin kuin vertailuryhm\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Sukeltaja- ja sukellusprofiilit kontrolloitiin tilastollisesti. Kuten kokeellisessa tutkimuksessa, DCS:n riski lis\u00e4\u00e4ntyi lentoa edelt\u00e4v\u00e4n pinta-ajan lyhetess\u00e4 ja sen huomattiin lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4n viimeisen sukellusp\u00e4iv\u00e4n maksimi sukellussyvyyden kasvaessa.
Case-control tutkimukset mittaavat riskin mahdollisuuksia yhdess\u00e4 olosuhteessa verrattuna riskiin toisessa olosuhteessa. Analyysit l\u00f6ysiv\u00e4t esimerkiksi, ett\u00e4 mik\u00e4li suhteellinen riski sukeltajantautiin 18 msw (60fsw) sukelluksen j\u00e4lkeen 24 tunnin pinta-ajalla on m\u00e4\u00e4ritelty olevan yksi, on suhteellinen riski 18msw sukelluksen ja 12 tunnin pinta-ajan j\u00e4lkeen 2,5 kertaa suuurempi, ja suhteellinen riski 40msw (130fsw) sukelluksen ja 12 tunnin pinta-ajan j\u00e4lkeen seitsem\u00e4n kertaa suurempi.
<\/p>\n
Case-Control tutkimuksen 382:sta FAD DCS-tapauksesta 34% oli odottanut pidemp\u00e4\u00e4n kuin 24 tuntia ennen lentoa. T\u00e4m\u00e4 on ep\u00e4johdonmukaista FAD-ohjeiden yksimielisyyden kanssa, jossa kammiotestien j\u00e4lkeen tultiin johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 18 tunnin pinta-aika olisi turvallinen lent\u00e4miselle sukellettuasi uusintasukelluksia.
Koska kokeelliset testit tehtiin kuivien, paikallaan olevien esineiden kanssa, her\u00e4\u00e4 kysymys siit\u00e4 ovatko sukeltajat suuremmassa vaarassa saada sukeltajantauti kuin kammiotestien kohteet? Jos n\u00e4in, niin mik\u00e4 on lis\u00e4\u00e4ntynyt riski? case-control tutkimus antaa joitain k\u00e4sityst\u00e4. Mik\u00e4li sukeltajantaudin suhteel linen riski 18msw sukelluksen ja 36 tuntisenlentoa delet\u00e4v\u00e4n inta-ajn j\u00e4lkeen on yksi, on suhteellinen riski 24 tunnin pinta-ajan j\u00e4lkeen 1,7 kertainen ja 12 tunnin pinta-ajan j\u00e4lkeen 4,2 kerta suurempi.
<\/p>\n
Lis\u00e4ksi, case-control tutkimus virkistyssukeltajille ehdottaa, ett\u00e4 lis\u00e4turvallisuuteen saattaisi olla varaa odottamalla yli 24 tuntia. Odottaminen pienent\u00e4\u00e4 riski\u00e4, koska pinta-aika pitenee. Lent\u00e4minen DCS oireiden kanssa Yksi tutkimus DANin datasta vuosilta 1987-1990 osoitti, ett\u00e4 5,6% 1,159:st\u00e4 DCS-tapauksesta ilmeni lennon aikana tai sen j\u00e4lkeen, kun 13,8% oli omannut oireita ennen lentoa (9). DANin sukellusraportit vuosilta 2000-2004 osoittivat, ett\u00e4 7,1% 2.438 sukeltajantautitapauksesta tapahtui lentomatkan aikana tai sen j\u00e4lkeen, kun 10%:lla oli oireita ennen lentoa (10-14).
<\/p>\n
Koska lent\u00e4minen on v\u00e4henev\u00e4n paineen lis\u00e4kuormitus, tutkittiin lent\u00e4misen vaikutukset oireisiin tapauksen vakavuuden ja hoitotuloksen perusteella (9). Tapauksen vakavuus mitattiin lopullisen II tyypin sukeltajantaudin toisin kuin I tyypin sukeltajantaudin diagnoosin mukaan. Hoitotulos mitattiin perusteena ensimm\u00e4isen paineistuksen j\u00e4lkeisen oireiden h\u00e4vi\u00e4misen sek\u00e4 oireiden uusiutumisen kolmen kuukauden j\u00e4lkeen kaikista painehoidoista.
<\/p>\n
N\u00e4it\u00e4 mittareita sukeltajantaudin vakavuudesta verrattiin sukeltajiin, jotka oli paineistettu eiv\u00e4tk\u00e4 lent\u00e4neet ja sukeltajiin, joiden oireet kehittyiv\u00e4t lennon aikana tai sen j\u00e4lkeen ja saivat sen j\u00e4lkeen painekammiohoitoa. Kaikki kolme vakavuusmittaa vaikuttivat haitallisesti oireiden kanssa lent\u00e4miseen: II-tyypin sukeltajantauti oli 1,6 kertaa todenn\u00e4k\u00f6isempi, ep\u00e4t\u00e4ydellinen helpotus oli 1,8 kertaa todenn\u00e4k\u00f6isempi ja oireiden uusiutuminen 2,7 kertaa todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4.
Samanlainen analyysi sukeltajille, jotka odottivat v\u00e4hemm\u00e4n kuin 24 tuntia ennen lentoa: arvioitu hoitotulos oli j\u00e4\u00e4nn\u00f6soireita painekammiohoidon j\u00e4lkeen (15). Vertailuryhm\u00e4n\u00e4 oli joukko sukeltajia, jotka eiv\u00e4t lent\u00e4neet. Vertailuryhmi\u00e4 oli kaksi: (a) sukeltajat, joilla oli oireita ennen lentoa; ja (b) sukeltajat joilla oli oireita lennon j\u00e4lkeen.
<\/p>\n
Sukeltajilla, jotka eiv\u00e4t lent\u00e4neet, oli 38%:lla j\u00e4\u00e4nn\u00f6soireita kaikkien kammiohoitojen j\u00e4lkeen, kun 49%:ll\u00e4 sukeltajista, jotka lensiv\u00e4t oireiden kanssa oli j\u00e4\u00e4nn\u00f6soireita (OR=1,5) ja 46%:lla sukeltajista joiden oireet kehittyiv\u00e4t lennon j\u00e4lkeen (OR=1,3) oli j\u00e4\u00e4nn\u00f6soireita. Sukeltajilla, joilla oli perusoireita (heikotusta, pahoivointia ja vertikoa) oli 31%:n esiintymistiheys j\u00e4\u00e4nn\u00f6soireista. Sukeltajat, joilla oli kipua, oli j\u00e4\u00e4nn\u00f6soireita 40% esiintymistiheydell\u00e4 ja esiintymissuhde (OR) oli 1,5 kertainen verrattuna perusoireita sis\u00e4lt\u00e4neeseen vertailuryhm\u00e4\u00e4n. Sukeltajat, joilla oli lievi\u00e4 neurologisia oireita oli uusintaoireita 40%:ssa (OR=1,4) ja vakavia neurologisia oireita omaavilla uusintaoireita oli 45%:ssa
(OR=1,8).
<\/p>\n
Lent\u00e4minen oireiden kanssa on sukeltajan koulutuskysymys (ts. “\u00c4l\u00e4 lenn\u00e4”) mutta relaventti my\u00f6s ilmaevakuointeihin, joissa vammautunut sukeltaja siirret\u00e4\u00e4n kaukaiselta sukelluspaikalta painekammioon (16). Kyse onkin, onko kaikki sukeltajat joilla ep\u00e4ill\u00e4\u00e4n v\u00e4henev\u00e4n paineen aiheuttamia vammoja kuljetettava ambulanssilentokoneella keinotekoisessa merenpinnan paineessa vai voisiko sukeltajia, joilla on mietoja oireita kuljettaa matkustajakoneessa (jossa on vakio, meren pintaa pienempi ilmanpaine). T\u00e4t\u00e4 huomioitaessa saattaa lennon odotusajan vaikutus olla t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4.
<\/p>\n
Satakaksikymment\u00e4kuusi sukeltajaa, jotka lensiv\u00e4t oireiden kanssa oli ajettu kahteen ryhm\u00e4\u00e4n: Niihin, jotka odottivat korkeintaan 24 tuntia ennen lentoa ja niihin, jotka odottivat pidemp\u00e4\u00e4n kuin 24 tuntia ennen lentoa. Vertailuryhm\u00e4 oli 1.509 tapausta, joissa sukeltaja ei lent\u00e4nyt. Sukeltajat luokiteltiin tapauksen vakavuuden mukaan.
Kun lentoa edelt\u00e4v\u00e4n pinta-ajan tehoa tutkittiin, oli painekammiohoito yht\u00e4 tehokas niill\u00e4 henkil\u00f6ill\u00e4 jotka odottivat enemm\u00e4n kuin 24 tuntia ennen lentoaan (73% parani t\u00e4ysin) kuin niill\u00e4 sukeltajilla, jotka eiv\u00e4t lent\u00e4neet (71%). Sukeltajista, jotka odottivat alle 24 tuntia ennen lentoaan parani t\u00e4ydellisesti ainoastaan 34% niist\u00e4, joilla oli ollut vaikeita neurologisia oireita, kun taasen niist\u00e4 sukeltajista, joilla oli ollut mietoja neurologisia oireita 53:lla oireet poistuivat kokonaan. Lentoa edelt\u00e4nyt aika ei n\u00e4ytt\u00e4nyt vaikuttavan kipuun.<\/p>\n
<\/p>\n
Lent\u00e4minen painekammiohoidon j\u00e4lkeen<\/strong> Yleisin nyky\u00e4\u00e4n suositeltava odotus on kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hoidon j\u00e4lkeen. Lennon hoitoa heikent\u00e4v\u00e4 vaikutus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tasoittuvan kolmesta nelj\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4 huomio on per\u00e4isin datasta, jonka laatu on kyseenalaista. Sukeltajille, joilla on hoidon j\u00e4lkeen jatkuvia oireita n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 olevan riitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, jos halutaan v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 oireiden pahenemista lennon aikana. Ratkaisevampi FAT-ongelman ymm\u00e4rt\u00e4minen vaatii lis\u00e4tietoa: (a) oireiden uusiutuminen kun ei lennet\u00e4 ja lent\u00e4misen vaikutus oireiden vakavuudelle ja (b) uusiutuvien oireiden pysyvyys verrattuna ilman lentoa olevien <\/p>\n Referenssit<\/strong> 1. Bennett P, Dovenbarger J, Bond B, Wachholz C. DAN 1987 Diving Accident Incidence for Flying After Diving. In: Sheffield P, editor. Thirty-Ninth UHMS Workshop on Flying After Diving; 1989 February 24, 1989; Bethesda, MD: UHMS Publication; 1989. p. 29-34. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Vuonna 1989, DAN osallistui ensimm\u00e4iseen “lent\u00e4minen sukelluksen j\u00e4lkeen” (flying after diving (FAD)) ryhm\u00e4ty\u00f6h\u00f6n. Sen rahoitti the Undersea and Hyperbaric Medical Society ja raportoidut sukellusonnettomuustapaukset ker\u00e4si…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":11374264,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[385],"tags":[],"authors":[857],"class_list":["post-11385900","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-artikkelit","authors-dan-europe-staff-fi_fi"],"acf":[],"yoast_head":"\n
Lento hoidon j\u00e4lkeen (FAT) aiheutuu, kun sukeltaja, jota jo on hoidettu v\u00e4henev\u00e4n paineen aiheuttamasta taudista (DCI, johon kuuluvat sek\u00e4 sukeltajantauti (DCS) ett\u00e4 valtimon kaasuveritulppa (AGE)) kokee toisen paineen v\u00e4henemisen kabiinin paineistuksen aikana (17). T\u00e4rke\u00e4 kysymys onkin, kauanko sukeltajan on odotettava hoidon j\u00e4lkeen ennen kuin voi lent\u00e4\u00e4 matkustajakoneella.
<\/p>\n
oireiden uusiutumiseen.<\/p>\n
<\/p>\n
2. Vann R. Decompression risk in flying after diving. In: Sheffield P, editor. Thirty-Ninth Undersea and Hyperbaric Medical Society Workshop on Flying After Diving; 1989; Bethesda, MD: UHMS Publication; 1989, p. 37-43.
3. Vann R. Flying after diving: a database. In: Sheffield P, editor. The Thirty-Ninth Undersea and Hyperbaric Medical Society Workshop on Flying After Diving; 1989; Bethesda, MD: UHMS Publication; 1989. p. 179-222.
4. Bennett P. Flying After Diving Controversy. Alert Diver 1991:2.
5 Bennett P. DAN Resolution of flying after diving guidelines. Alert Diver 1991:2.
6. Sheffield P, Vann R. DAN Flying After Diving Workshop Proceedings – May 2002. In: Vann R, editor. DAN Flying After Diving Workshop. Durham, NC: Divers Alert Network; 2004.
7. Vann R. Diving at the no-stop limits: chamber trials of flying after diving. In: Sheffield P, Vann R, editors. Flying After Recreational Diving Workshop; 2004 May 2, 2002; Durham, NC: Divers Alert Network; 2004. p. 32-37.
8. Freiberger J, Denoble P, Pieper C, Uguccioni D, Pollock N, Vann R. The relative risk of decompression sickness during and after air travel following diving. Aviation, Space and Environmental Medicine 2002;73(10):980-984.
9. Vann R, Denoble P, Emmerman M, Corson K. Flying after diving and decompression sickness. In: Aviation Space and Environmental Medicine. Alexandria, VA: Aerospace Medical Association; 1993. p. 801-807.
10. Vann R, Denoble P, Dovenbarger J, Freiberger J, Pollock N, Caruso J, et al. Report on Decompression Illness, Diving Fatalities and Project Dive Exploration. Durham, NC: Divers Alert Network; 2004.
11. Vann R, Denoble P, Uguccioni D, Freiberger J, Perkins R, Reed W, et al. Report on Decompression Illness, Diving Fatalities, and Project Dive Exploration: DAN’s Annual Review of Recreational Scuba Diving Injuries and Fatalities Based on 2000 Data. Durham, NC: Divers Alert Network; 2002.
12. Vann R, Denoble P, Uguccioni D, Freiberger J, Reed W, Dovenbarger J, et al. Report on Decompression Illness, Diving Fatalities and Project Dive Exploration. Durham, NC: Divers Alert Network; 2003.
13. Vann R, Uguccioni D. Report On Decompression Illness And Diving Fatalities: DAN’s Annual Review Of Recreational Scuba Diving Injuries And Deaths Based On 1998 Data. In. 2000 ed. Durham: Divers Alert Network; 2000.
14. Vann R, Uguccioni D. Report on Decompression Illness, Diving Fatalities and Project Dive Exploration:
DAN’s Annual Review Of Recreational Scuba Diving Injuries And Fatalities Based On 1999 Data. In. 2001 ed. Durham: Divers Alert Network; 2001.
15. Freiberger J. Flying after multiday repetitive recreational diving. In: Sheffield P, Vann R, editors. Flying After Recreational Diving Workshop; 2004 May 2, 2002; Durham, NC: Divers Alert Network; 2004. p. 38-44.
16. Vann R, Wachholz C, Nord D, Denoble P, Marcris G. Can Divers with mild symptoms of DCI fly on commercial airliners? In: Mitchell S, Doolette D, Wachholz C, Vann R, editors. Workshop on Remote Management of Mild DCI; 2004; Sydney, Australia; 2004. p. In press.
17. Vann R, Freiberger J, Denoble P, Dovenbarger J, Nord D, Winkler P, et al. The risk of relapse from flying after recompression therapy for decompression illness: an overview. In: Mitchell S, Doolette D, Wachholz C, Vann R, editors. Workshop on Remote Management of Mild DCI; 2004; Sydney, Australia; 2004. p. In press.<\/p>\n