Snorkkeli on kuulunut perussukellusvarusteisiin jo vuosikymmenien ajan. Sen avulla on helppoa uida kasvot pinnan alla, koska päätä ei tarvitse nostaa välillä ylös hengittämistä varten. Snorkkelia käyttämällä saadaan myös säästettyä hengityskaasua sukellukselle sekä voidaan välttää vahingossa tapahtuvaa veden sisään hengittämistäaallokossa, mikäli regulaattorin kautta hengittäminen ei ole mahdollista. <\/p>\n
Snorkkelin käytön vaikutukset eivät kuitenkaan ole yksinomaan positiivisia. Snorkkeli toimii vastuksena vedessä, ja tästä syystä se saattaa yllättäen vetäistä maskin pois paikoiltaan, mikä ei luonnollisesti ole hyvä asia, koska maski on keskeinen sukellusvaruste. Snorkkeli saattaa myös takertua helposti esimerkiksi rakkolevään tai hiuksiin. Lisäksi snorkkelit eivät aina sovi yhteen kaikkien laitteiden kanssa. Kysymys kuuluukin, tuleeko snorkkelia käyttää sukellettaessa vai ei?<\/p>\n
Puolesta: <\/em><\/strong>Snorkkelin käyttö tarjoaa vaihtoehdon, joka saattaa olla hyödyllinen tavallisissa olosuhteissa. Tämä on selkeä peruste sen käytölle. Kun snorkkelia tarvitaan, sitä tarvitaan todennäköisesti nopeasti, joten huolelliseen valmistautumiseen kuuluu aina snorkkelin pitäminen käyttövalmiina ja saatavilla. <\/p>\n Vastaan: <\/strong><\/em>Snorkkelia ei yleensä tarvita silloin kun mukana on runsaasti hengityskaasua tai kun sukelletaan sellaisissa paikoissa, joissa ei todennäköisesti uida pinnalla. Snorkkelia ei ole myöskään hyvä käyttää paikoissa, joissa takertumisvaara on suuri (luolat tai hylyt) tai joissa sen käytöstä on vain vähän hyötyä (jään alla tai luolissa). Koska snorkkeli on kiinni maskissa, saattaa sen käyttö lisäksi välillä tuntua hankalalta ja häiritsevältä.<\/p>\n Mikä on paras paikka snorkkelille sukelluksella?<\/span><\/strong><\/p>\n Useimmissa avoimen kierron regulaattoreissa letku kulkee oikean olkapään yli, joten snorkkeli sijoitetaan tavallisesti maskin vasemmalle puolelle, koska se silloin häiritsee vähiten. Suljetun kierron laitteissa on isot letkut pään molemmilla puolilla, joten paras vaihtoehto on todennäköisesti snorkkelin pitäminen taskussa tai pussissa.<\/p>\n Snorkkelien rakenne ja muoto<\/span> Snorkkelimallien valikoima markkinoilla on laaja. Valittavana on malleja yksinkertaisista J-mallisista letkuista hyvin monimuotoisiin malleihin, joiden muotoilussa on otettu huomioon veden vastuksen vähentäminen. Vesi ei pääse niihin sisälle niin helposti kuin yksinkertaisemmissa malleissa ja myös niiden puhdistus on helpompaa.<\/p>\n Pitkä, suora J-mallinen snorkkeli ei ole todennäköisesti kovin suosittu, koska takertumisriski on sitä käytettäessä suuri. Snorkkelit, joissa on kaareva yläputki, ovat matalamman mallisia.<\/p>\n Sisähalkaisijan suuruus ja snorkkelin pituus ovat tärkeitä. Suuren sisähalkaisijan ansiosta veden vastus on pienempi, mutta raittiin ilman kulkeutuminen keuhkorakkuloihin, joissa kaasujen vaihto tapahtuu, vaatii suuremman määrän sisään hengitettyä ilmaa kuin mitä on snorkkelin ja ylempien hengitysteiden ilmamäärä yhteensä (toiminnallinen kuollut tila). Kuolleessa tilassa kaasuseoksen hiilidioksidipitoisuus on kohonnut, ja tämä saa aikaan hyperventilaation. Tämä ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi, jos sisään hengitetyn ilman mukana saadaan riittävä määrä raikasta ilmaa. Hiilidioksidia saattaa kuitenkin kertyä liikaa, jos sisään hengitetetyn ilman määrä on niin pieni, ettei raitista ilmaa kulkeudu riitävästi keuhkorakkuloihin. Snorkkelin käyttäjä joutuu tässä vaiheessa yleensä keskeyttämään hengittämisen snorkkelin kautta melko nopeasti.<\/p>\n Pitkä, kapea letku (kuten puutarhaletku) ei toimi hyvin snorkkelina johtuen sen tilavuudesta ja paine-eroista vedenpinnan ja kasaan painuneiden keuhkojen välillä. Ilman siirtyminen pinnalta pitkää letkua pitkin alaspäin ei vain toimi. Yksinkertainen nyrkkisääntö on, että snorkkelin sisähalkaisijan pitäisi olla selvästi suurempi kuin oman peukalosi paksuus (pienikätisillä vielä vähän enemmän). Snorkkeli ei myöskään saisi olla pidempi kuin ne snorkkelit, joita luotettavat valmistajat tavallisesti myyvät.<\/p>\n Snorkkelin sisään pääsee helposti vettä, ja tällöin se joudutaan tyhjentämään. Tämä pyrittiin aikoinaan estämään asettamalla snorkkelin yläosaan 180-asteinen mutka alaspäin , jonka tukkeena oli pingispallon sisältävä suojus. Idea oli teoriassa ihan hyvä, koska yllä kuvattu rakenne esti veden pääsyn snorkkeliin, mutta käytännössä tämä ei kuitenkaan ollut mitenkään tehokasta, vaan vesi pääsi usein läpi.<\/p>\n Nykyään tähän ongelmaan on jo onnistuttu kehittämään toimivampi ratkaisu. Snorkkeliin asennetaan yksisuuntainen läppä, niin että sukeltajan ei tarvitse puhaltaa kovasti silloin kun hänen tyhjentää veden pois snorkkelin yläpäästä. Nämä läpät ovat hyödyllisiä, mutta oikea tekniikka voi tehdä niistä tarpeettomia. Jos pintaan nouseva sukeltaja esimerkiksi kallistaa päänsä taaksepäin ja puhaltaa ulos kohtuullisen määrän ilmaa nousun viimeisessä vaiheessa ja kääntää sitten päänsä eteenpäin pinnalle saapuessaan, niin snorkkeli on yleensä tyhjä pinnalla.<\/p>\n Haitarimainen letku snorkkelin sivuilla on sopiva, jos ne sallii suukappaleen väistyä pois regulaattorin suukappaleen tieltä (kiertyvä suukappale saattaa olla samalla tavalla käytännöllinen). Snorkkelin sisäpuolen tulisi kuitenkin olla sileä, jotta kaasu pääsee siirtymään letkussa mahdollisimman sujuvasti ja jotta sinne ei jää vettä kovin helposti. Snorkkelissa oleva vesi saattaa joutua hengitysteihin voimakkaan sisäänhengityksen yhteydessä.<\/p>\n Taitettavat snorkkelit voivat olla käytännöllisiä, koska niitä voidaan säilyttää taskussa. Ne sopivat sukeltajille, jotka eivät halua kantaa snorkkelia mukanaan muulla tavoin. Tärkeintä on varmistaa, että ne toimivat luotettavasti, kun ne otetaan käyttöön.<\/p>\n Hyvin erottuvat värit lisäävät sukellusvälineiden turvallisuutta. Kirkkaanvärinen snorkkeli ei ole yhtä tehokas kuin fluoresoiva sukellushuppu tai -puku, mutta se on silti hyvä vaihtoehto.<\/p>\n Snorkkelin käyttö ja vapaasukellus<\/span><\/strong><\/p>\n Vapaasukellus erotetaan tavallisesti varsinaisesta snorklauksesta. Snorklaus on rennompaa kuin vapaasukellus, johon liittyy enemmän pyrkimystä äärirajoille. Kilpailevat vapaasukeltajat eivät halua käyttää snorkkeleita johtuen veden vastuksen kasvamisesta ja lisääntyneestä kuolleesta tilasta. Muut vapaasukeltajat saattavat kuitenkin käyttää snorkkeleita, jolloin joudutaan pohtimaan sitä, kulkeutuuko vesi snorkkelia käytettäessä helpommin suuhun silloin kun sukeltajaa menee tajuttomaksi.<\/p>\n Aiheesta on esitetty paljon erilaisia mielipiteitä, mutta asiatietoa on vähän tukemaan kumpaakaan vaihtoehtoa. Näyttää vahvasti siltä, että heti tajunnan menetyksen jälkeen on hetki, jolloin lihasjännitys on riittävä estämään veden pääsyn normaalisti kiinni olevan suun kautta. Jos uhri saadaan välittömästi pintaan ja hengitystiet pidetään sen jälkeen vapaina vedestä, hän toipuu yleensä nopeasti. Avoimesta suusta, jossa on vedellä täyttynyt snorkkeli, pääsee helpommin vettä myös hengitysteihin. Tämän testaaminen on kuitenkin epäeettistä. Vapaasukeltajien on ehkä järkevää välttää snorkkelin käyttöä, mutta tämä mielipide perustuu vähäiseen kokemusperäiseen tietoon. Tärkeämpää on välttää voimakasta hyperventilaatiota (jolloin kaasujen vaihto on enemmän kuin kaksi tai kolme täyttä keuhkollista ilmaa yli metabolisen tarpeen), koska tällöin tajuttomuuden todennäköisyys lisääntyy erittäin merkittävästi.<\/p>\n
<\/strong><\/p>\n