{"id":11386050,"date":"2017-12-06T00:00:00","date_gmt":"2017-12-05T23:00:00","guid":{"rendered":"https:\/\/alertdiver.eu\/uncategorized-fi_fi\/sukeltaminen-viihdeteollisuudessa-suuri-sininen\/"},"modified":"2017-12-06T00:00:00","modified_gmt":"2017-12-05T23:00:00","slug":"sukeltaminen-viihdeteollisuudessa-suuri-sininen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/alertdiver.eu\/fi_FI\/artikkelit\/sukeltaminen-viihdeteollisuudessa-suuri-sininen\/","title":{"rendered":"Sukeltaminen viihdeteollisuudessa: Suuri sininen"},"content":{"rendered":"

TAUSTATIETOA ja FAKTAA ELOKUVASTA  
<\/strong><\/h4>\n

60- ja 70-luvuilla vapaasukelluksen maailmanmestarit Jaques Mayol<\/strong> <\/a>ja Enzo Maiorca<\/strong><\/a> kohtasivat pinnan alla rikkoen toistensa ennätyksiä. Heidän saavutuksensa jättivät tuon ajan lääketieteen asiantuntijat sanattomiksi ja toivat vapaasukelluksen suuren yleisön tietoisuuteen. Ranskalainen Mayol oli lopulta se, joka voitti italialaisen, ja hänestä tuli ensimmäinen yli sadan metrin syvyyteen sukeltanut vapaasukeltaja. Mayolia pidetään myös nykyaikaisen vapaasukelluksen isänä, ja nimenomaan hänen ympärilleen elokuvaohjaaja Luc Besson loi vuonna 1987 ensimmäisen kulttielokuvansa Suuri sininen<\/em><\/a>.<\/p>\n

<\/p>\n

<\/p>\n

ELOKUVA<\/strong><\/h4>\n

Suuri sininen on näkymiltään niin valtava ja unenomainen, että se saattaisi kuvata minkä tahansa elollisen olennon piilotajuntaa, alkaen ihmisestä aina bakteereihin saakka. Mukana on vahva surrealistinen tunnelma läpi koko elokuvan Mayolin  (Jean-Marc Barr) unelmoinnista Enzon naamioon (Maiorcaa esittää erinomainen Jean Reno) sekä juomiskohtaukseen, joka tapahtuu uima-altaan pohjalla iltapuvuissa. Tyypilliseen Besson-tyyliin lähes kaikki hahmot ovat karikatyyreja, mukaan lukien Rosanna Arquetta, joka liikkuu ajoittain kuin sätkynukke. Samoin karrikoiden esitetään myös italialaiset hahmot sekä kilpailutuomarit. Merellä tilanteet muuttuvat kuitenkin vakaviksi, ihmiskehot hyperventiloivat, laskeutuvat alas, nousevat ylös ja tanssivat. Ihmisten kehot tanssivat delfiinien kanssa. Erityisesti tanssii aineettoman oloinen Barr-Jaques Mayol. Hän on elokuvassa ensimmäinen, joka havaitsee ihmisen ja delfiinin väliset fysiologiset yhtäläisyydet.Tämä tapahtui myös todellisessa elämässä. Mayol loi pohjan sekä nykyaikaiselle vapaasukellukselle että veren siirtymisilmiötä tarkastelevalle tieteelliselle tutkimukselle.<\/span><\/p>\n

<\/p>\n

Juonen kulku seuraa eri ajankohtia, henkilötyyppejä, hahmoja ja tapahtumia noudattaen taiteellista vapautta: kumpikaan sukeltajista ei nimittäin saavuttanut 122 metriä todellisessa elämässä. Jacques Mayol ja Enzo Maiorca rikkoivat itse asiassa toistensa ennätyksiä paljon pidemmän ajanjakson aikana, eikä tämä tapahtunut juuri koskaan samassa kilpailussa.<\/p>\n

Suuri sininen on kuitenkin elokuva, joka ei juonta lukuun ottamatta ylitä taiteilijan vapauden rajoja. Tapahtumat, näkymät ja konfiguraatiot mukailevat päinvastoin taidokkaasti tiettyjen ajankohtien teknisiä ja fysiologisia realiteetteja. Turvasukeltajat esittelevät eri syvyyksissä asianmukaisia laitekokoonpanoja, ja  elokuvassa on myös maininta 60 metrin rajasta liittyen ilman käyttöön pohjakaasuna. Turvasukeltajien tulee tätä syvemmällä käyttää seoskaasua. Laskeutumisköysi, kelkka ja nostosäkki ovat oikeita tai hyvin samanlaisia kuin 80-luvulla käytössä olleet välineet.<\/p>\n

<\/h4>\n

ELOKUVAN ANTI
<\/strong><\/h4>\n

Suuri sininen -elokuvan yleisö muodostuu joko jo sukeltavista henkilöistä tai niistä, joista pian tulee sukeltajia. Besson sirottelee elokuvassaan sinne tänne helmiä harrastajille sekä syöttejä aloittelijoille. Elokuvassa on mahdollista nähdä maailma sukeltajan näkökulmasta koko 360 asteen laajuudelta. Yksi aivan ensimmäisistä kohtauksista kuvaa pelastusta hylyn uumenista. Unohtumaton on myös Perussa tapahtuva sukellus jään alla. Entäpä sitten kohtaus sukelluskellossa, jossa hahmot kuulostavat ihan Aku Ankalta heliumin hengittämisestä johtuen? Mainita voi myös yölliset sukellukset lahdella delfiinien kanssa. Kaikki kohtaukset ovat sellaisia, että ne voivat temmata mukaansa myös ne, jotka eivät ole innostuneita sukeltamisesta. Niillä puolestaan, jotka jo ovat sukeltajia, on mahdollisuus päästä nauttimaan näistä näkymistä yhä uudestaan runsain mitoin. Elokuvaa voi joko rakastaa tai vihata, mutta kyseessä on kuitenkin ehdottomasti kulttielokuva kaikille niille, jotka kykenevät näkemään merenpinnan alle kätkeytyvän maailman peilinä, joka heijastaa yleistä sisäistä tilaamme. Pinnanalainen maailma on ihmisen ja luontokappaleidensa ikiaikaisten suhteiden näyttämö.<\/p>\n

<\/p>\n

<\/p>\n

TUNNETTUJA LAINAUKSIA<\/strong><\/h4>\n

"Roberto: räpyläni!" Ensimmäinen lause, jonka Jean Reno lausahti alkuperäisessä versiossa epäaidolla italian kielellä. Lause on niin väärin, että siitä on tullut meemi<\/em>.<\/p>\n

"Tässä on perheeni", sanoo Jaques näyttäessään Rosanna Arquettelle lompakossaan olevaa kuvaa delfiineistä.<\/p>\n


<\/strong><\/p>\n

HAUSKA TIETÄÄ<\/strong><\/h4>\n